RANNALLA ⚓️ AT THE BEACH

Meidän oli aikomus lähteä viime keskiviikkona kohti Garda-järveä, mutta koska sää siellä ei ollut kelvollinen lentämiseen niin lähdettiinkin sen sijaan ajelemaan kohti etelää. Matkan päämääränä oli Ancona, satamakaupunki Adrianmeren rannalla, Italian keskiosassa. Tai ei nyt niinkään itse Anconan kaupunki, vaan siitä hiukan etelämpänä sijaitseva Portonovo. Siellä oli molemmille jotakin, ruotsalainen pääsi lentämään ja minä pääsin meren rannalle.

Sitä ennen oltiin kuitenkin yksi yö ylempänä vuorilla, missä olisi ollut myös lentopaikka, mutta tuulet ei tällä kertaa olleet siellä suotuisat. Täytyy sanoa, että oltiin hitusen minun mukavuusalueen ulkopuolella, kun oltiin ensin ajettu mutkaisia, kapeita teitä ylös vuorille ja sitten parkkeerattiin paikkaan, missä oli suunnilleen polveen asti ulottuva heinikko. Tässä meillä on hiukan mielipide-eroja, että mikä on mukavaa ja viihtyisää.  Ruotsalainen kahlasi onnellisena ruohikossa, pelkät varvastossut jalassa katsomaan kohtaa mistä pilotit lähtevät lentämään ja minä seisoin jäykistyneenä asuntoauton vieressä vähän matalammassa ruohikossa tutkaillen mahdollisia hyökkääviä punkkeja ja hapuilin kumisaappaita jalkaan. Ei kyllä uskoisi, että minä olen meistä se maalla syntynyt!

Our plan was to drive to lake Garda last wednesday, but because weather there was not flyable so we decided to head to south instead. Destination was Ancona, port by Adriatic Sea, in middle part of Italy. Or not the self city, but Portonovo that is a bit south from Ancona. There was something for both of us, possibility to fly for pilot and sea and beach for me.

Before Ancona we spend one night up in the mountains near by. I have to say that I was a little out of my comfort zone when we first drove narrow and curvy road up and then parked place where grass was high up to my knees. We have a little difference of opinions that what is nice and comfortable. Pilot walked happy to take off-place with flip flops and I stood stiffened by camper looking when ticks might attack and trying to find my rubber boots. Wouldn’t believe that it’s me who’s born in countryside!

 

Onnistuin ilmeisesti näyttämään sen verran surkealta, että ruotsalainen ajoi asuntoauton pikavauhtia kohti rannikkoa. Olipa ihanaa päästä pitkästä aikaa meren rantaan. Jotenkin kumman rauhoittavaa, kun näkee kauas aavalle. Ruotsalainen pääsi lentämään ja minä sain napattua muutaman hyvän kuvan. Kun tuulet tyyntyivät iltaa kohti me suunnattiin alas rantaan uimaan ja syömään. Yövyttiin parkkipaikalla ihan rannan tuntumassa. Jotenkin jaksaa ihmetyttää teitten kapeus täällä ja se, että kaikki ajavat sitä kapeaa tietä täyttä vauhtia ja mieluiten vähän enemmän vastaantulijoiden puolella kuin omalla. Ja sitten ollaan jotenkin kovin hämmästyneen näköisiä, kun sillä tiellä tulee joku vastaan. Onneksi ruotsalainen on niin rauhallinen ja kylmähermoinen kuski. Itsehän olen irtisanoutunut tämän valtamerialuksen kuljettajan virasta. Kolmen sekunnin hermot ja iso auto eivät ole kovin turvallinen yhdistelmä. Ruotsalainen kyllä säännöllisin väliajoin ehdottelee kuljettajan vaihtoa, mutta heikoin tuloksin.

Apparently I manage to look so miserable that pilot drove camper pronto towards the coast. It was so nice to get by the sea. It is so calming when you can see far away to the horisont. Pilot got chance to fly and I got some nice photos. In the afternoon we drove by the beach to swim and eat. We stayed  overnight at parking place near beach. I can’t help wondering how narrow the roads are and how fast everybody are driving, and preferably more in meeting lane than in own side. Luckily pilot is so calm and sangfroid driver. I have quit chauffeurs post for this ship long time ago. Three seconds nerves and huge car are not very good combination. Still regularely pilot tryes to propose that we could change chauffeur.

 

 

Vesi oli ihanan lämmintä ja rannat täynnä pehmeän pyöreiksi hioutuneita kiviä. Kovasti yritin pitää kiinni siitä säännöstä, että älä jätä jälkeesi muuta kuin jalanjälkiä ja älä ota mukaasi muuta kuin kuvia, mutta muutama pieni kivi eksyi kuitenkin asuntoauton pöydälle.

Water was so warm and beach was full of smooth, round rocks. I tryed very hard to remember the rule, that leave nothing but footprints and take nothing but photos. But still few small rocks end up to camper.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään lähdettiin ajelemaan takaisin kohti Bassanoa ja päädyttiin matkan varrella pieneen kyläpahaseen pizzalle ja ukkosmyrskyä pakoon. Pizza oli hyvää ja ukkosmyrskykin laantui iltaan mennessä.

Today we drove back towards Bassano and ended up in small village to eat pizza and wait for thunder storm to pass by.

 

2 Comments

  • Äitee

    Kyllä on upeita kuvia ja nuo kivet😯 ihania. Kyllä te aivan selvästi täydennätte toisianne, sinä äkkinäänen ja toinen niinkunjääkuski😆 kannattaa muuten varoa punkkeja niin teen minäkin. Lähden hakemaan valkosipuli pillereitä ennenku lähären päntälähän heinä hommihin😅😎siä on kolmen vuoden kuiva heinä korjaamatta🤣😤😏onnellisia päiviä hyviä tuulia ja ruskeita varpaita🤗

  • Bussipysäkkityyppi

    Äitee vei sanat suustani takuuvarmasti ihanalla kommentillaan. Mahtavia kuvia! Ilo lukea sun elämäsi retkistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *